Japanin maahanmuuttopolitiikka addendum

Kirjoittamani artikkeli Japanin maahanmuuttopolitiikasta julkaistiin eilen The Ulkopolitistissa. Voit lukea sen tästä.

Artikkeli on nyt parin viikon työn jälkeen valmis. Kuten yleensä pidempien analyysien kohdalla, oli tämäkin artikkeli paisumassa jo melko mittavaksi. Suuri kiitos kuuluukin Aasia ja Tyynenmeren toimitustiimin kollegoilleni sekä Ulkopolitistin kielenhuoltajalle, joiden ansiosta artikkelia saatiin reilusti selkeämmäksi.

Ajattelin kuitenkin kirjoittaa tänne muutamia huomiota sekä ajatuksia, joita artikkelia kirjoittaessa heräsi.

Japanin maahanmuuttopolitiikan perimmäinen dilemma – joka tuli esiin artikkelissa implisiittisesti mutta ei eksplisiittisesti – on maan ristiriitaisten tavoitteiden yhteensovittaminen.  Japanissa on tunnistettu suuri ulkomaisen työvoiman tarve nykymuotoisen hyvinvointivaltion ja talouskasvun tukemiseksi. Työvoimaa, kuten artikkelissa mainitaan, tarvittaisiinkin erityisesti esimerkiksi maatalouden töihin, jonka tuotanto on luonnollisesti levittäytynyt pitkin saarimaata ja jonka harjoittajat alkavat käydä jo melko iäkkäiksi. Myös hoiva-alalla on pulaa työntekijöistä samalla kun hoivaa tarvitsevien määrä kasvaa. Roboteista ei välttämättä ole ihmisten korvaajaksi vielä pitkään aikaan.

Samalla maa ei kuitenkaan halua valtaosan ihmisistä jäävän Japaniin, jolloin työjaksot eniten työläisiä vaativilla aloilla jäisivät vain muutaman vuoden keikoiksi, jonka jälkeen maahanmuuttajien olisi aika palata kotimaihinsa. Japani epäilemättä pystyy houkuttelemaan suuriakin määriä maahanmuuttajia sen rauhallisuudella ja palkkatasolla. Ongelmaksi voikin siis nousta se, jos ulkomaalaiset alkavat välttelemään Japania tiedostaen ettei maahan voi jäädä rakentamaan parempaa elämää. Japani ei silloin saa kipeästi tarvittuja työläisiä, eivätkä maahanmuuttajat kovasti kaipaamaansa turvallista ja stabiilia elinympäristöä.

Japani tarvitsee työläisiä, mutta se ei halua maahanmuuttajia: työläiset taas menevät kyllä mielellään Japaniin, mutta haluaisivat jäädä sinne. Maa on kuitenkin linjansa valinnut: se aikoo mieluummin hyväksyä väestön vähenemisen noin 100 miljoonaan ja toivoa syntyvyystilanteen paranemista kuin avata rajansa suuremmille joukoille maahanmuuttajia. Valinta ei ole mitenkään automaattisesti oikein tai väärin. Samalla on kuitenkin todettava, että Japanin pitkän aikavälin tavoite kasvattaa sen ääntä kansainvälisessä politiikassa voi käydä yhä haastavammaksi, jos väestön vähenemistä ei saada tyrehdytettyä.