Koronaviruksesta ja 100,000 jenistä

Korjattu 24.12.2020: “Kishida Nobusukea” ei ole tiettävästi Japanin politiikan areenalla olemassakaan. Nimi korjattu oikeaksi: “Kishida Fumio”.

Kirjoitin tällä viikolla Ulkopolitistiin artikkelin koronavirusepidemian torjunnasta Japanissa. Artikkeli oli kolmas – ja ainakin toistaiseksi viimeinen – osa kolmiosaisessa juttusarjassa, joista kaksi ensimmäistä käsittelivät koronavirusepidemian torjuntaa Taiwanissa ja Etelä-Koreassa. Kummatkin jutut olivat erinomaisia; kiitos siis niiden kirjoittajille, AJ:lle ja Katrille, jotka lähtivät innokkaina kirjoittamaan juttuja melko lyhyellä varoitusajalla.

En ole tätä blogia päivittänyt lähes puoleen vuoteen. Kuten viime vuoden maahanmuuttopolitiikka-jutun kanssa, jäi tätäkin juttua tehdessä mieleen muutamia asioita, joita en jutussa maininnut tai käsitellyt. Artikkelia tehdessä niin sanotulle leikkauspöydälle jää aina asioita, jotka eivät mahtuneet artikkeliin joko sen takia, etteivät ne sopineet jutun rakenteeseen, tai ihan vaan puhtaasti sanamäärän rajoittamiseksi.

Tämän lisäksi koronavirusepidemian torjunnasta kirjoittaminen on vähän niin kuin yrittäisi ampua liikkuvaa maalia. Asiat on kerrottava niin, kuin ne sillä hetkellä näyttävät; jos jokin epidemiatilanteessa (tai valtion toimissa) sattuukin muuttumaan, ei sille julkaisun jälkeen voi tehdä mitään. Tämä on toki luonnollinen rajoitus jutuissa, jotka käsittelevät meneillään olevaa tapahtumaa. Samalla se myös ohjaa jutunkirjoittamisessa valtion yleisten toimien analysointiin ja epidemiantorjunnan toimenpiteiden ja lähtökohtien avaamiseen – jotka pysyvät suurin piirtein samana, vaikka jotkin yksittäiset toimet saattavatkin muuttaa muotoaan. Näin kävi myös Japanin kohdalla.

100,000 jenin kolminkertaistaminen: mitä kulisseissa tapahtui?

Ulkopolitistin artikkelissa mainitsin Japanin valtion kaavailleen 300,000 jenin lähettämistä niille kotitalouksille, joissa pääasiallisen tulonsaajan tulot tippuvat yli 50 prosentilla. Tämä kuitenkin muuttui juuri ennen julkaisupäivää, sillä hallitus ilmoitti keskiviikkona suunnitelmistaan maksaa 100,000 jeniä kaikille maassa asuville, niin kansalaisille kuin maassa pysyvästi asuville ulkomaan kansalaisillekin. Valtiovarainministeri Taro Aso kertoi perjantaina uutistoimisto Jijille ja Kyodolle, että rahat voisivat olla valmiina maksettavaksi ensi kuun aikana. Kyseessä ei artikkelin mukaan ole ensimmäinen kerta, kun vastaava rahamäärä on kilahtanut japanilaisten pankkitileille, sillä vastaava siirto tehtiin myös vuonna 2009, jolloin se oli yksi silloisen hallituksen vastauksista maailman finanssikriisille – joka tunnetaan Japanissa yleisemmin termillä ”Lehman shock”.

Suunnitelma itsessään ei ole kovinkaan mielenkiintoinen – jätän sen taloudellisten vaikutusten arvioinnin ihmisille, jotka ymmärtävät jotain taloustieteestä – mutta muutoksen kulisseissa tapahtunut poliittinen peli puolestaan on. Suunnanmuutoksen taustalla oli pääministeripuolue LDP:n hallituskumppani Komeito[i], joka oli alusta alkaen ehdottanut 100,000 jenin maksamista kaikille 300,000 jenin sijaan. Myös tapa, jolla suunnanmuutos tehtiin, oli melko dramaattinen: Komeiton puoluejohtaja Yamaguchi Natsuo marssi keskiviikkona Aben pakeille ja vaati hallituksen jo vahvistetun suunnitelman muuttamista oman ehdotuksensa mukaisesti.

Mutta miksi? Japan Times-lehden toimittaja Satoshi Sugiyaman mukaan Yamaguchi muun muassa kertoi Abelle alkuperäisen suunnitelman olevan epäsuosittu hallituksen koronavirustorjuntaa kohtaan muutoinkin kriittisen kansan keskuudessa. Pelot epäsuosiosta eivät kuitenkaan välttämättä olleet Komeiton pääasiallinen huolenaihe. Japan Timesin haastattelemien asiantuntijoiden mukaan Komeiton vaatimuksen taustalla oli huoli siitä, etteivät useimmat puolueen pääasiallisen kannattajakunnan muodostavan Soka Gakkain jäsenistä saisi jeniäkään korvauksia, jonka lisäksi toissijaisena huolena oli 300,000 jenin suunnitelman saama negatiivinen vastaanotto.

Paine Komeitoa kohtaan oli siis tullut suomalaisittain sanottuna kentältä: Soka Gakkaista, joka on buddhalaisuuteen perustuva uususkonto, viestitettiin puolueelle, ettei se välttämättä enää kykenisi tukemaan puoluetta vaaleissa, jos Komeito hyväksyisi LDP:n 300,000 jenin suunnitelman. Komeito otti varoituksen tosissaan: uutistoimisto Jijin mukaan (japaniksi) Yamaguchi ilmoitti Abelle olevansa valmis marssimaan ulos koko hallituskoalitiosta, jos puolueen vaatimukseen suunnitelmanmuutoksesta ei suostuttaisi. Jos Abe halusi välttää uudet vaalit ja pysyä pääministerinä, ei LDP:llä siis toisin sanoen ollut juuri muuta vaihtoehtoa kuin suostua hallituskumppaninsa vaatimuksiin. Lopputuloksena hallitus ilmoitti keskiviikkona muokkaavansa vain viikkoa aiemmin hyväksyttyä lisäbudjettiehdotusta Komeiton muutosvaatimuksen sisällyttämiseksi.

Komeiton tapa hoitaa asia käytännössä uhkausten avulla tulee todennäköisesti hiertämään puolueiden välejä koalition sisällä, ja Jijin artikkelissa LDP:n lainsäädännön tutkimusosastoa, joka on ikään kuin puolueen sisäinen ajatuspaja, johtavan Kishida Fumion lähipiiriin kuuluva kommentoi olevansa hermoissaan, sillä väännön lopputuloksena näyttää siltä, että Komeito tuhosi 300,000 jenin suunnitelmaa pitkään ja hartaasti suunnitelleen LDP:n imagon selkkauksen myötä. Teneo Intelligence-yhtiön analyytikko Tobias Harris totesi Twitterissä, että myös Aben asema on heikentynyt selkkauksen ja koronavirusepidemian myötä.

Harris kertoi lisäksi Japan Timesille Komeiton onnistuneen liikkeen kielivän LDP:n vallan murenemisesta hallituskoalition sisällä. Aben näkemyksen mukaan alkuperäisessä suunnitelmassa rahan jakaminen olisi ollut nopeampaa, mutta ongelmaksi nousikin se, että rahan saamiseksi oli asetettu useita eri vaatimuksia, jotka hakijan pitäisi täyttää. Harris toteaa vielä lopuksi, ettei suunnanmuutos enteile hyvää Aben loppukaudelle, jonka on LDP:n peruskirjan mukaan päätyttävä ensi vuoden lopulla. Koronavirusepidemia voikin olla Abelle kohtalokas, jos nykyisin laajalle levinnyt näkemys hallituksen tumpeloinnista säilyy.

Miksi LDP taipui asiassa?

Mielenkiintoinen kysymys onkin se, miksi LDP (284 paikkaa alahuoneessa) taipui sitä merkittävästi pienemmän Komeiton (29 paikkaa) vaatimukseen? Twitterissä Indianan yliopiston apulaisprofessori Adam P. Liff kertoo, että taustalla on LDP:n ja Komeiton koalitiohallituksen ytimestä löytyvä keskinäisriippuvuus, joka osaltaan myös selittää sen, miksi koalitio on vuodesta 1999 eteenpäin ollut (vuosia 2009-2012 lukuun ottamatta) jatkuvasti vallassa. Liffin ja North Texasin yliopiston apulaisprofessori Maeda Konin tutkimuksen (s. 56) mukaan taustalla on LDP:n ja Komeiton sopimus, jossa puolueet eivät kilpaile keskenään maan vaalipiireissä (joista jokaisesta äänestetään parlamenttiin vain yksi edustaja).

LDP:n ehdokkaat eivät kilpaile Komeiton kanssa samoissa vaalipiireissä ja toisinpäin, jonka lisäksi Komeito ohjeistaa lojaalia äänestäjäkuntaansa äänestämään LDP:n ehdokasta vaalipiireissä, joissa sillä ei ole omaa ehdokastaan. Seurauksena LDP:llä ja Komeitolla on useita kansanedustajia, jotka eivät istuisi parlamentissa, jos puolueiden kannattajakunnat eivät suostuisi äänestämään toisen puolueen edustajaa. LDP on kuitenkin riippuvaisempi Komeiton kannattajakunnasta kuin Komeito LDP:n kannattajista, sillä LDP:llä on paljon enemmän kansanedustajia. New Yorkin yliopiston Amy Catalinac tarjosi Twitterin puolella vielä tarkemman ja paremman selityksen LDP:n ja Komeiton sopimuksesta ja sen merkityksestä LDP:lle.

Liffin ja Konin tutkimuksen (s. 63-64) mukaan seitsemässä 2000-2017 välillä järjestetyissä vaaleissa noin 30 % LDP:n kansanedustajista voitti kisansa Komeiton äänestäjien ansiosta. Tutkimuksen mukaan LDP ei ilman Komeiton äänestäjäkuntaa olisi nykyisessä asemassaan maan ylivoimaisesti suurimpana puolueena, joka hallitsee yli puolta alahuoneen edustajanpaikoista. Tämän vuoksi Komeiton verrattain alhainen edustajamäärä ei kerro koko totuutta puolueen poliittisesta valta-asemasta.

[i] Oppositiopuolueista ainakin perustuslakidemokraatit (CDPJ) ja kommunistit (JCP) ovat julkisesti ottaneet kannan, jonka mukaan 100,000 jenin ohella 300,000 jenin rahasiirto talousvaikeuksiin joutuneille kotitalouksille pitäisi edelleen toteuttaa. Lähde: ”立憲幹事長「30万円給付も維持を」　「一律10万円と役割異なる」　NHK番組で” Mainichi Shimbun (viitattu 19.4.2020)
https://mainichi.jp/articles/20200419/k00/00m/010/089000c