Muutimme tammikuussa eteläiseen Laajasaloon. Tämä oli kaikkiaan neljäs muutto (suurin piirtein) kahdeksan Suomessa asutun vuoden aikana. Kaikki muutot ovat olleet etäisyyksiltään melko lyhyitä: muutimme ensiksi Latokartanosta Roihuvuoreen, sieltä Herttoniemenrantaan, ja nyt Laajasaloon.
Laajasalo kuuluu siihen kategoriaan Helsingin asuinalueita, joissa ”luonto on aina lähellä”. Se on siis toisin sanoen lähiö. Laajasalo on pussin perällä, eikä täältä pääse pois erityisen nopeasti, sillä saari yhdistyy mantereeseen vain yhden sillan kautta Kruunusiltojen avautumiseen asti. Vielä noin vuosikymmen sitten tänne johtava tie oli pienimuotoinen moottoritie, mutta raitiovaunuyhteyden rakentamiseen liittyvän myllerryksen aikana tie muutettiin katumaisemmaksi.
Laajasalon keskustassa on kaupungista saapuessa vasemmalla puolella tietä älyttömän ruma (vaikkakin palveluiltaan ihan kohtuullinen) kauppakeskus Saari, joka on kuitenkin liki arkkitehtuurin Finlandia-palkinnon arvoinen suoritus, jos sitä vertaa sen alueelliseen isoveljeen, eli Hertsiin. En ehkä vihaa mitään lähialueen rakennusta ulkoasultaan niin paljon kuin Hertsiä. Se on kuin ruskea linna, jossa on vain muutama, rakennuksen mittakaavaan nähden pieni ja vaatimaton sisäänkäynti. Linnasta on tehty myös suora siltayhteys vallihautamaisen Itäväylän yli, jonka sijainnissa ei ole kuitenkaan mitään järkeä. Käsittääkseni sen olisi tarkoitus yhdistyä joku päivä metroaseman tilalle tulevaan asuintaloon.
Palataan kuitenkin takaisin Laajasaloon. Kauppakeskus Saaresta viistosti vastapäätä on (sisäpihan puolelta) hieno punavalkoinen kerrostalo. Se on kuitenkin rakennettu kadun puolella uudistettuun Laajasalontiehen nähden liian korkealle, minkä vuoksi rakennuksen Laajasalontien puoleiset rapun ikään kuin leijuvat pari metriä kadun pinnan yläpuolella. Vesikaivot (tai jotkut vastaavat) taas sojottavat ulos maasta kuin pienet savupiiput. En tiedä, aiotaanko tätä koskaan korjata.
Joskus aikoinaan tuli nähtyä pilkallisia videoita tai kuvia vastaavista rakennusmokista jossakin muualla kuin Suomessa, mutta kyllä täälläkin tekevälle näemmä sattuu.
Laajasalo on vähän kuin sekoitus useampaa eri rakentamisen tyyliä ja aikakautta. Täältä löytyy valtava omakotitaloalue (Jollas), 60–70–lukujen kaltaisia metsälähiöitä (Yliskylä ja Etelä-Laajasalo), ja sitten uudempaa rakentamista (Kruunuvuorenranta). Monella tavalla alue tuntuu kuitenkin keskeneräiseltä, etenkin siksi, että Laajasalon yllämainittu ”keskusta” (eli Kauppakeskus Saari) on aika kehno ravintoloiden ja ajanviettopaikkojen osalta. Jos kontulalainen tai puotilalainen haluaa käydä syömässä ja baarissa, onnistuu se omassa naapurustossa. Laajasalossa baareja ei ole yhtäkään (kauppakeskus Saaren kummatkin baarit sulkivat ovensa alkuvuodesta), ja ravintolatarjonta on aika vaatimattomalla tasolla. Ilmeisesti Kruunuvuorenrannassa on joitakin paikkoja, mutta siellä tulee käytyä aika harvoin.
Jos jonnekin haluaa mennä, täytyy saarelta lähteä pois. Yleensä bussilla kestää noin vartin verran päästä Herttoniemen metroasemalle, riippuen yleensä siitä, kuinka nopeasti ja aggressiivisesti bussikuski ajaa. Autolla vastaava matka on joku vajaa kymmenen minuuttia, toki riippuen aina liikennetilanteesta.
On alueessa paljon positiivistakin. Koiran kanssa on kiva kävellä metsässä (ja vaikuttaa siltä, että myös koiran mielestä metsää halkovat soratiet ovat tassuille mukavammat Herttoniemenrannan asfaltti/punatiiliaukioihin verrattuna), ja meren nähdäkseen ei tarvitse kävellä kymmentä minuuttia kauemmaksi. Etelä-Laajasalon rannoilta voi ihailla vaikka Vartiosaarta samalla, kun kuuntelee Santahaminasta kaikuvia laukausten ääniä.
Siirryn syksyn aikana pois viestintäalalta toisenlaisen alan konsultiksi. Nyt liki seitsemän vuoden viestintäuran jälkeen päässä on pyörinyt paljon ajatuksia viestinnästä alana. En viittaa näissä pohdinnoissa mihinkään tiettyyn työpaikkaan tai kokemukseen: voin sanoa, että olen pitänyt kummastakin tähänastisesta (täysiaikaisesta) työpaikastani.
Ihan ensiksi, viestintäalan työllisyystilanne vaikuttaa todella huonolta, mikä ei tosin liene suuri poikkeus työllisyyden yleistilasta. Viestinnän kaltaiset tukitoiminnot ja isoissa firmoissa ”konsernipalvelut” – joissa viestintä yleensä sijaitsee – ovat useimmiten ensimmäisinä jonossa, kun jostakin leikataan.
Miksi? Viestinnän arvoa, tai ainakin ison viestintätiimin ylläpitoa, voi olla usein hankala perustella (markkinointi on vähän eri asia, koska sen liiketaloudellinen rooli on selkeämpi). Harvempi ajattelee, että viestinnälle ei ole mitään tarvetta; mutta joskus voi perustellustikin miettiä, kuinka suuri viestintätoiminto on oikeasti tarpeen. Moni organisaatio kuitenkin pyörittää toimintaansa kohtuullisen hyvin pienellä tai täysin olemattomallakin viestintätiimillä.
Itse totta kai ajattelen, että viestintä on tärkeä toiminto, mutta se on (viestinnän tekijöiden yleisistä protestoinneista huolimatta) joka tapauksessa tukitoiminto, vähän kuten tietohallinto tai henkilöstöhallinto. Tämä ei ole mielestäni viestinnän vähättelyä, vaan realismia.
Jos viestintä ei ole oikeasti mukana organisaation päätöksentekoprosesseissa, vaan viestinnän tehtävänä on toimia vain prosessin tukena ja lopulta keksiä tavat paketoida päätökset eri yleisöille (mikä viestinnän rooli yleensä on), ei viestijöitä montaa tarvita. Siksi alalla on kokonaisuutena aika vähän työpaikkoja.
Viestintäalan paikkoihin saapuvaa hakemustulvaa taas on helppo selittää: viestintä on (yleensä) siistiä sisätyötä, jota voi tehdä periaatteessa kuka vain, ainakin koulutustaustan näkökulmasta. Olen törmännyt viestijöihin, joiden tausta on kauppatieteissä, valtiotieteissä, kielitieteissä, ja insinööritieteissä. Koulutustaustan sijasta viestinnässä osaaminen ja kokemus ratkaisee – ja koska aika moni osaa kirjoittaa kohtuullisen hyvin ja ymmärtää viestinnällisiä näkökulmia. Viestintää opiskelleilla ei siksi ole välttämättä mitään sen suurempaa etulyöntiasemaa alan paikkoihin, mihin liittyen näkeekin toisinaan alaa opiskelleilta jonkun verran turhautumista.
Ehkä palaan joskus aiheeseen vielä myöhemmin.
Mieleen painuneita ja/tai hyviä elokuvia, pelejä, ja kirjoja vuoden 1. ”puoliskolta” (1/2025–9/2025):
- Soundtrack to a Coup d’Etat, The Seventh Seal, The French Connection, Conclave, Funeral Parade of Roses
- Cyberpunk 2077
- The Sailor Who Fell from Grace with the Sea
ddafaf









